perjantai 4. helmikuuta 2011

Osa 09: Tunteita

Kello oli jo lähellä puoltayötä kun Angela viimein irrotti keinun kylmistä ketjuista ja hyppäsi kostealle nurmikolle. Aronin poliisijupakan jälkeen Angelasta oli alkanut tuntua siltä, kuin Aron saisi kaiken huomion niin perheeltä kuin tuttaviltakin, vaikkei mitään oikeastaan edes tapahtunut. Toisinaan vasta kuudennella luokalla oleva tyttö saattoi ilmestyä kotiinsa vasta yön pikkutunneilla kenenkään huomaamatta.

Joinain iltoina Angela potki varvastossut jaloistaan ja kiipesi naapurin suuren tammen kautta ystävänsä Mikon ikkunalle koputtelemaan. Loppujenlopuksi Mikkokin alkoi kypsyä Angelan jatkuvaan kyläilyyn, ja vaikka he olivat hyviä ystäviä, Mikko saattoi tiuskia ilkeästikin haluavansa tavata välillä muitakin ystäviään.

Mikon kiellon sävyisistä vihjauksista huolimatta Angela jatkoi vierailujaan naapurissa. Tytön lempileikiksi muodostui nukkekodin nukeilla oikeiden ihmisten leikkiminen. Angelan senhetkinen suurin toivekin oli oma nukkekoti, mutta perheen tiukan rahatilanteen vuoksi sellaisesta ei ollut toivoakaan.
"Olen tyhmä Mikko, minulla ei ole mitään elämää huaaaa", Angela imitoi vihreällä nukella.

"Olen juuri näin tyhmä etten välitä enää muista ystävistänikään!" Angela jatkoi ja alkoi hakata vihreällä ukolla punaista, heitti ne molemmat sitten lattialle ja purskahti itkuun.

Illan pimetessä Angela pinkoi taas tien yli omaan kotiinsa. Ei hän yleensä sillä tavalla itkenyt, hänhän oli luokan kovin tyttö, hänellä oli ystäviä ja hyvä maine koulussa. Perheessä Angelalle tärkein oli isoveli Adam ja isä Urho. Muiden kanssa tyttö oli viimeaikoina vähän etääntynyt, varsinkin isoveli Arthurin, joka oli aina tuntunut vieraammalta kuin muu perhe.

Joskus Aronin melkeintyttöystävä Paula hengaili Suffieldien autiossa asunnossa ja yritti piristellä Angelaa yleensä jopa onnistuen siinä.

"Ja hei kaveri, olen kyllä ihan varma siitä, että toi sun paha olo helpottaa ihan piakkoin!"

*

"Mitä ihmettä sinä teet!" Urho kysyi katsahtaen hymyillen peilin edessä ähisevään vaimoonsa. "Urho, ihan rehellisesti…"

"…Olenko minä sinusta jo ihan …no, rupsahtanut?" Samatha kysyi dramaattiseen äänensävyyn ja mutristi huuliaan.

"Sammy! Ethän sinä ole rupsahtanut! Samatha rakas, sinä olet kaunein nainen koko tässä hiivatin universumissa!" Urho julisti ja sai vastaukseksi vinon hymyn, "oikeastiko?"

"No oikeasti. Siitä tulikin mieleeni, ettet ole käynyt ulkona viikkokausiin, mitä jos lähdettäisiin puistoon, otettaisiin sinun kitarasi mukaan ja annettaisiin kaikkien muidenkin huomata kuka on kaupungin hurmaavin nainen!"
Samatha pyöräytti päätään epäuskoisena, mutta Urhon kauan harjoittelema koiranpentuilme olisi sulattanut kenet tahansa. "Olkoon sitten!"

Vieläkö voi perääntyä?

Aluksi Sam rämpytti kitaraansa hiljaa ja pää painuksissa eikä kiinnittänyt pahemmin muiden ihmisten huomiota. Hetken katseltuaan vaimonsa soittoa pää kallellaan Urho tokaisi: "Sammy kuule, jos siirryttäisiin tuonne?" Urho osoitti puiston reunamaa jonne oli kerääntynyt vähän suurempi ihmisjoukko.

Samin soitettua aikansa ihmiset alkoivat kiinnostua hänestä ja kerääntyivät naisen eteen kuuntelemaan. Samathan huomattua pienen yleisönsä hän nosti leukaansa ylös ja alkoi soittamaan lempikappalettaan. Silloin hän huomasi myös rakkaan miehensä keikuttelevan takapuoltaan sivulta toiselle musiikin tahtiin ja sai Samin suupielet nousemaan pieneen hymyyn.

Biisin loppuvaiheilla muutamat kuuntelijat alkoivat kaivella lompakoitaan ja heittivät muutamia simoleoneja Samin kitarakoteloon ja Sam kiitti heitä hymyssä suin.


* * *

"Hyvää syntymäpäivää, Angela", kuului Samathan iloinen ääni. Angela käänsi kylkeään tuhisten.

 Sam puhalsi viimeisenkin sinisen ilmapallon ja sitoi sitten ne kaikki yhteen hyräillen epämääräisesti. "Hyvää syntymäpäivää, pikkuinen", hän sanoi ja sai Angelan avaamaan silmänsä. "Syntymäpäivää?" Angela mutisi unenpöpperössä, mutta unihiekat varisivat ennätysnopeasti tytön itsekin tajutessa mikä päivä olikaan, "minulla on syntymäpäivä!"

Angelan käytyä vaihtamassa päälleen hänen suosikkiasunsa - vaaleanpunainen samettimekko - häntä odotti keskellä asuntoa pienellä puisella pöydällä kaunis täytekakku ja koko perhe parhaimmissaan odottamassa tyttöä. Kaikki taputtivat käsiään yhteen Angelan kävellessä kakun luo ja yrittäessä peitellä poskilleen noussutta punaa.

"Kiitos kaikille", Angela kuiskasi hymyillen juhlivalle perheelleen. Häntä jännitti kaikki se, mikä tulisi tapahtumaan kun kakkuun upotetut kynttilät olisi puhallettu ja harmaa savu nousisi ilmaan. Hänestä tulisi teini, hän alottaisi lukion ja aikuisuus olisi jo paljon lähempänä tulevaisuudessa. Toisaalta, nyt hän voisi varmasti viettää enemmän aikaa veljiensä kanssa kun aloittaisi samassa lukiossa poikien kanssa.

Angela sulki silmänsä ja puhalsi kynttilät sammuksiin. Tästä ei sitten enää peräännytä, tyttö ajatteli savunhajun saavutettua hänen nenänsä ja hänen tuntiessaan lapsuuden olevan loppumetreillään. Hän ei uskaltanut avata silmiään ennenkuin tunsi Adamin laskevan kätensä tytön olkapäälle, "saa avata!"

Angelasta kasvoi oikein sievä nuori neito joka sai uudeksi luonteenpiirteekseen ylitunteellisen. Koko perhe yhteisvoimin ihmetteli tytön yhdennäköisyyttä isäänsä ja Urho senkuin hymyili leveästi, "minun tyttöni, minun tyttöni!"

Illan tullen koko Suffieldin perhe lähti katsomaan urheilustadionilla esiintyvää Heikki Hoppilaa, Angelan suosikkiräppäriä. Muu perhe ei Heikin musiikista pahemmin perustanut, mutta päättivät kuitenkin pysyä paikalla koko konsertin ajan. Angela sen sijaan oli koko esityksen ajan aivan täpinöissään ja hyppi musiikin tahdissa sekä hoilotti kertosäkeistöissä mukana. Konsertin loputtua halusi Samathakin musisoida ja jäi stadionin eteen näppäilemään kitaraansa.

Samathan aloitettua oma konserttinsa jäi muutama ulkopuolinenkin stadionin eteen hengailemaan ja soittoa kuuntelemaan. Angela kertasi äskeistä konserttia innoissaan isälleen ja kiitteli siitä tuhannesti ja varmasti vähän ylikin. Aron sen sijaan päätti vihdoin ja viimein ottaa kontaktia syrjemmälle jääneeseen veljeensä ja pyysi tätä tanssimaan kanssaan leikkimielisesti. Arthur hämmentyi veljeltään saadusta huomiosta ja alkoi heilutella itseään epämääräisesti tietäen, ettei pahemmin osannut tanssia, mutta nauttien siitä, ettei joutunut seisomaan yksikseenkään.

Myös Angela halusi tanssia syntymäpäiviensä kunniaksi ja suunnisti yksin seisoskelevan Adamin luo. Isoveli oli ollut hänelle rakas niin kauan kuin hän muisti ja varmasti läheisin muista sisaruksista. Adam oli Angelasta myös jollain tapaa helposti lähestyttävä, ei sillä tavalla eri maailmasta hänen kanssaan kuin pojat yleensä.

Sääli vain, että hän on veljeni..

Aikansa tanssittuaan Angela huomasi vatsansa kurnivan äänekkäästi. "Pitäisikö meidän lähteä syömään?" Adam kysyi naurahtaen kuullessaan siskonsa vatsan huutavan nälkää. Angela kaivoi kännykän taskustaan ja katsoi kelloa, "on jo kovin myöhä, mahtaako mikään paikka olla auki enää?" hän kysyi sitten. Adam hymyili ja otti kiinni siskonsa ranteesta huitoen samalla heille taksia ja riisuen puvuntakkinsa, "tiedän kyllä yhden mukavan purilaispaikan joka varmasti on auki."

Päästyään taksista Angela suorastaan rukoili, että Adamin valitsema pikaruokala olisi auki, hänen vatsansa suorastaan huusi tyhjyyttään. "On se auki, ala tulla jo!" Adam pian huudahti.

Nuoret istuivat myöhään yöhön ravintolassa syömässä ja juttelemassa. Kun Angela ei saanut enää yhtä ainoatakaan ranskalaista alas suustaan tarjoilija tuli vihjailevaan sävyyn kysymään josko nuorten olisi aika lähteä kotiin ja yöpuulle. Adam ja Angela poistuivat ravintolasta nauraen, mutta jäivät jatkamaan juttuaan vielä pihaan.

Yön edetessä alkoi väsymys hoitaa hommansa teinien juttujen suhteen, Angela väänsi naamalleen mitä kummallisempia irvistyksiä eikä kumpikaan voinut lopettaa nauramista.

"Tuoko muka hauska!" Adam sai sanottua naurunsa lomasta, "katsos tätä!"

"Hei! Mistä sinä tuon sait!" Angela huudahti tuijottaen Adamin kielessä kiiltävää korua ihmetellen ja ihaillen. Adam lopetti ilmeilynsä ja vakavoitui. "Et voi kertoa äidille tai isälle", Adam sanoi, "he eivät tiedä siitä."

"En kerro mitään, mutta haluan tietää mistä sinä tuon olet hommannut", Angela vastasi kohottaen toista kulmaansa, "minäkin haluan!"

"Mutta Ang!" Adam parahti, "ei se ole niin helppoa!"
"Miksi ei?" Angela kysyi mutristan sievää alahuultaan.
"Nokun.. Me oltiin luokan kanssa yhdissä bileissä ja siellä, no, saatiin kavereitten kanssa päähänpisto ja no niin."

 "Olet sinä aikamoinen!"

Vaikka Angela ja Adam olivat tulleet kotiin vasta yön pikkutunneilla, Angela oli hyvissä ajoin ennen muita jalkeilla ja päätti tehdä jotakin hyödyllistä ja valmistaa perheelle aamiaista.

Vaikka Angela tunsi pitävänsä enemmän ei-niin-naisellisista töistä, nautti hän myös valmistuvan ruoan tuoksusta ja iloitsi siitä, ettei ollut (ainakaan vielä) käräyttänyt sössöänsä pohjaan. Häntä hymyilytti muistellessaan niitä lukuisia kertoja kun oli lapsena istunut nälkäisenä odottamassa ruokaa jonka Samatha oli loppujen lopuksi joutunut raapimaan kattilasta irti ja lapset olivat saaneet tyytyä joko jääkaapista löytyneisiin tähteisiin tai vain leipään.

Angela ei siis ollut tullut äitiinsä ruoanlaittajana ja pian nälkäiset Suffieldit kerääntyivät pöydän ääreen lautastensa ja lusikoidensa kanssa.

Ruokailijoiden huuhtoessa lautasiaan päätti hana sanoa itsensä irti ja Angelakin pääsi tekemään jotain mistä nautti. Urho oli jo paikalla jakoavaimen kanssa kun Angela nappasi sen hänen kädestään ja alkoi käännellä ja väännellä.

Olihan hanan korjaaminen ensikertalaiselle kätevyyden harjoittajalle haaste, mutta sen onnistuttua Angela ei voinut kuin pyöräyttää jakoavainta kädessään ja ojentaa sen takaisin Urholle, "olkaa hyvä vain."


 -----------------------------------------------------------------------------------------
Anteeks vähän random lopetus D: Mutta joo, palautetta, kommenttia, risuja ja ruusuja kiitos :)

14 kommenttia:

  1. Ihana osa taas :):) Angelasta tuli hirmu nätti!
    Oo, oot vaan niin hyvä kirjottamaan. En osaa taas kommentoida mutmut...

    Joo, mun piti ilmottaa että oon siirtänyt mun tarinan blogspottiin ja uusi osote on
    http://lcflynn.blogspot.com/

    Että jos sen nyt muokkaisit tonne linkkilistaan niin kiva olis.

    VastaaPoista
  2. Muokattu on ja kiitos paljon kommentista :) !

    VastaaPoista
  3. pyrin tekemään viikon välein,mut halusin nyt tehdä noi kaksi osaa näin nopeasti. Kun oli kolmanteen osaan kuvat valmiina melkein,mut nyt menee varmaan vähän aikaa ennen neljättä osaa. en varmaan tee perijä-äänestystä tähän, mut jossain vaiheessa varmaan teen.

    VastaaPoista
  4. Angela on tosi söpö niin lapsena kuin teininäkin!
    Tarinasi on muutenkin tosi kiva, sellainen ihanan "perhekeskeinen"!

    ;D

    VastaaPoista
  5. Hyvä osa ja ihanan perhekeskeinen, kuten Buttonkin kirjoitti! Sinulla on mukavan rento tyyli kirjoittaa ja kuvailet tapahtumia mielenkiintoisesti ja hauskasti. Angelaan on todella helppo samaistua ja hänen luonteensa tulee mukavasti esille osan aikana. Tuo nukkeleikki -kohtaus on tosi sympaattinen.

    Tottakai linkitys sopii, linkitin jo Suffieldit. :)

    VastaaPoista
  6. Rakastan tätä sun tarinaa, toivottavasti uusi osa tulee piakkoin ! Adam on tosi suloinen. (;

    VastaaPoista
  7. Ooi kiitos kaikille kommenteista, lämmittää mieltä aina :) Uutta osaa yritän saada tehtyä viikonloppuna :)

    VastaaPoista
  8. Vihdoin saan kommentoituu tänne! :D Luen ihan liian montaa tarinaa, tuntuu ettei ehdi lukee eikä kommentoida millään kaikkii. :)

    Mut tää osa oli tosi kiva. Tykkään ku keksit tonne tollasii pienii juttui, ilmeilyi, kielikorui, nukkekotileikkei... Edellisen osan pupu-juttu oli vaiks kuin hyvä! :D

    Tekstii tuntuu olevan just sopivasti, ja osaat kirjottaa sujuvasti ja hyvin. Samoin kuvat on hyviä. Ne ei välttämät oo mitenkään ihmeellisii, et käytä paljon erikoisii kuvakulmii tms. mut just sen takii pystyy paremmin keskittymään kuvan ja tekstin sisältöön.

    Angelasta tuli tosi kaunis, sen kyl näki melkeen taapero-iässäkin. Hänen veljensäkin tuntuu kaikki olevan aikamoisia komistuksia, eli geenit on tällä parilla ainakin kohdallaan!

    Kohta sit mietitäänki perijää... Veikkaan kyl et jos lukijoilt ei kysytä, valkkaat Angelan, koska keskityit häneen tässäkin osassa aika paljon. :) En kyl yhtään tiedä kenet ite valkkaisin. Täytyy viel nähdä pari seuraavaa osaa, et oppii tuntemaan nää henkilöt kunnolla.

    On muute kiva bongailla tarinast kaikkii paikkoi, joit ite olen mun tarinas käyttäny. Oli nii samannäköst, et melkee odotin jonkun vihreeihosen koht tulevan kulman takaa tervehtimään sun simejäs. :D

    VastaaPoista
  9. Kiitos Radioactivenkin kommentista :)!
    Kuvaus ei tosiaan ehkä oo ihan mun vahvimpia aloja, mutta työn alla :D
    Ja joo, huomasin kanssa, että oon nyt keskittynyt aika paljon Angelaan, tyttö taitaa olla mun suosikki kyllä tästä sukupolvesta varsinkin kun pojille ei tullu kovin kivat luonteenpiirteet.. :D

    VastaaPoista
  10. Huomasin vasta nyt et tää oliu siirtyny tänne. Mut tosi kiva oli lukee tätä osaa, kirjotat hyvin.

    VastaaPoista
  11. Hyvä osa! Vaikka tätä en olekaan heti aloitusajoista lukenut, luen nyt. Tuleeko uutta osaa? Ja Angela on tosi nätti :)

    Sopiiko linkittää tämä mun omille sivuille?

    VastaaPoista
  12. Kiitän kommenteista ZEMK ja Embu :)!
    Jatkoo on vielä luvassa, mutta luultavasti ei vielä(kään) ihan lähiaikoina, koulu ja kaikki muu vieny niin hirveesti aikaa etten oo ehtiny edes koskemaan koko simsiin ainakaan kuukauteen ja kirjotusintokin on vähän taas missä sattuu. Mutta loppu tää ei toki vielä ole ja toivon että ihmiset jaksaa odottaa jatkoa :)

    Ja linkitys käy toki!

    VastaaPoista
  13. Tosi hyvä osa! :)
    Mistä sä lataat noita kaikkia hiuksia ja vaatteita?
    Ja mistä toi kielikoru on? :) Voisitko linkata tähän kaikki paikat joista lataat tavaraa?

    VastaaPoista