Osa 00: Prologi

Tässä on Samatha Suffield, nuori nainen joka useiden tuskaisien vuosien jälkeen on vihdoin vapaa.

Vapaa kiusaamisesta, vapaa olemaan itsensä ja vapaa aloittamaan oman elämänsä ilman määräilyä, huutamista ja ivallista naurua

Riverviewissä Samathalla ei ollut enää mitään tai ketään, paitsi äiti, joka hänkään ei uskaltanut puolustaa Samathaa miehensä pahoilta sanoilta ja teoilta.

Luonteenpiirteiltään taiteellinen ja dramaattinen Samatha ei ole koskaan osannut puolustaa itseään muiden kiusaamiselta, joka on kai osasyy hänen neuroottisuuteensa. Samatha on myös ruutukammoinen, koska televisiot ja netit ovat pullollaan häntä kauniimpia ja viisaampia tyttöjä joita hän ei halua nähdä tuntiessaan itsensä jo muutenkin ala-arvoiseksi.

Lapsena Samatha oli kuin kuka tahansa sen ikäinen tyttö, hänellä oli kavereita, uusia leluja sekä vanhemmat jotka rakastivat häntä ja toisiaan.

Tällä tavoin Samatha olisi tahtonut elää, rakastavassa perheessä ilman huolia, mutta se olikin liikaa pyydetty.

Muutaman vuoden kuluttua tapahtui jotakin, jota pikkuinen Samatha ei voinut käsittää; isä ja äiti erosivat, eikä Samatha saanut koskaan tietää miksi.

Täydellinen perheonni oli tässä talossa lopullisesti mennyttä, isä muutti pois toiseen kaupunkiin eikä äiti enää puhunut asiasta, ei vaikka Samatha kuinka intti. Inttämisen seurauksena äiti vain suuttui ja jätti Samathan kysymyksineen.

Eron seurauksena äiti vaihtoi sukunimensä tyttönimeensä, Megan Suffieldista tuli taas Megan Dyer.

Äitinsä alettua taas seurustelemaan Samathan pää oli aivan pyörällä. Asiaa ei auttanut se, että eräänä iltana hän näki äidin uuden poikaystävän Gerryn kosivat äitiään, eikä ainakaan se, että muutaman viikon kuluttua tästä heille tuli tieto isän kuolemasta.

Ja jo muutaman kuukauden kuluttua Megan avioitui Gerry Wilsonin kanssa ottaen tämän nimen.

Avioliitto on kestänyt, onni ei, ainakaan Samathan osalla.

* * *

"Hyvää syntymäpäivää, Sam", Megan Wilson sanoi tyttärelleen, "muista toivoa."

Samatha veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja puhalsi kynttilät sammuksiin. Tätä hetkeä hän oli odottanut kuin kuuta nousevaa, vihdoinkin hänestä tulisi nuori aikuinen ja hän voisi aloittaa oman elämänsä kaukana täältä.

Toivon, että pääsen pian pois täältä. Ja että Gerry jättäisi minut vihdoin rauhaan.

Koska Samatha tiesi, ettei muutakaan perhettä kiinnostanut hänen syntymäpäivänsä, hän päästi heidät omiin puuhiinsa ja lähti itsekin ulos, ainoaan paikkaan jossa hän tunsi jotain onnellisuuden tapaista, tai ainakin rauhallisuutta ja turvaa. 

Täällä hän oli monien vuosien ajan viettänyt iltansa ja joskus yönsäkin. Tätä paikkaa hän ei tulisi enää näkemään ikinä, kunhan vain saisi tarvittavat rahat matkaa varten.

Pian Samatha näki jonkun juoksevan häntä kohti, eikä mennyt kauaakaan kun Samatha tunnisti hänet viimeiseksi henkilöiksi jonka tahtoisi nyt nähdä, isäpuoli Gerryksi.

"Mitä sinä täällä teet?" Samatha kysyi varovasti. 

"Sattumalta minä sinut näin, mutta kun kerran näin, niin päätin tulla kertomaan asiani", Gerry vastasi. 

Samatha ei sanonut mitään. "Päätin antaa sinulle lahjasi, kunhan lupaat käyttää sen niin kuin olen suunnitellut", Gerry sitten jatkoi. Samatha katsoi häntä epäuskoisena, jos tuo antaa lahjan, se ei voi olla mitään mukavaa. Ja vaikka olisikin, sillä on jokin taka-ajatus oltava. 

"Minä en tarvitse sinulta mitään."

"Niinkö sinä luulet? Minä olen katsonut sinua vuosikaudet kodissani, pitänyt huolta äidistäsi ja koittanut sietää olemassaoloasi ja sitten sinä sanot, ettet halua lahjaani!" Gerry raivostui. 

Itseasiassa, juuri niin, Samathan olisi tehnyt mieli sanoa, mutta hän ei kuitenkaan avannut suutansa. 

Mitä hän olisi Gerryltä tarvinnut, hän oli lähdössä pois ja jättäisi joka tapauksessa suurimman osan tavaroistaan kotiin, kotiin joka oli koti viimeksi isän vielä elossa ollessa.

"Sinä lähdet täältä, lähdet kodistani niin pian kuin mahdollista", Gerry sanoi entistä tiukempaan sävyyn. "Ja mitä lahjaan tulee, jätin pöydällesi tukun rahaa, niillä pääset tarpeeksi kauas minusta ja perheestäni." 

Pitihän se arvata.

"Entä jos en lähde? Muistaakseni sinä asut minun kodissani, minun äitini kanssa. Ja teidän typerän tyttärenne", Samatha kimpaantui. 

"Fiona on hurjan paljon sinua kauniimpi ja viisaampi, että pidä sinä vain naamasi ummessa tai.." Gerry uhosi. 

"Tai mitä? Saan turpaani vai, taas kerran? Olet säälittävä", Samatha huusi täyttä kurkkua, kovampaa kuin koskaan oli uskaltanut isäpuolelleen huutaa. 

Ja katui sitä samantien.

- To be continued -