Osa 05: Parantuineita haavoja

Sam oli nyt kolmen lapsen äiti. Yksinhuoltajaäiti. Samathaa oltiin siunattu kolmella pojalla, joista nuorimmaisen hän nimesi Arthuriksi. Arthur sai luonteenpiirteiksiin ystävällisen ja sikeäunisen. Vaikka Sam olisi tahtonut suhtautua kaikkiin lapsiin samalla tavalla, joka kerta hänen nähdessään Arthurin, hän muisti Jermon. Ja se jos mikä tuntui pahalta.

Päivät kulkivat kaikki samaa rataa. Sam maalasi, soitti kitaraa ja huolehti pojista. Välillä hän lähti kaupungille rentoutumaan, muttei voinut viipyä kauaa, lastenhoitajan pitäminen oli sentään melko tyyristä.
Viime viikon ajan Sam oli pysynyt kokoajan neljän seinän sisällä ja se oli saanut hänet tuntemaan itsensä liian eristäytyneeksi.
Eräänä iltana hän laski kolikoitaan ja totesi, että hänellä voisi olla varaa palkata lastenhoitaja ja lähteä vähän kaupungille. Ystäviä hänellä ei oikeastaan enää ollut koska Sam ei poistunut kodistaan lähes ikinä. Silti Sam otti taksin keskustaan, nyt oli päästävä ulos tuulettumaan.
Sam ei voinut uskoa, keneen hän törmäsi ensimmäisenä astuttuaan ulos taksista.

"..Urho?" Sam äännähti automaattisesti.
"Sammy?"
Sam katsoi syvälle Urhon sinisiin silmiin. Hän tunsi, ettei kemia heidän välillään ollut kadonnut mihinkään, vaikkeivat he olleet olleet väleissä pitkiin aikoihin.

Sam katsahti maahan. Voisiko kaikki olla sittenkin helppoa, voisiko kaikki korjaantua? Vai olisiko elämällä lisää potkuja Samathan varalle.
"Sam, anna jo anteeksi. Tämä ikävä saa sydämeni repeytymään riekaleiksi, en kestä elämääni ilman sinua", Urho kuiskasi.
Sam ei voinut kieltää tunteitaan enempää.

"Minä rakastan sinua, Urho", Sam kuiskasi ja kumartui äkisti suutelemaan Urhoa. Hän tunsi, kuinka Urhon suupielet vetäytyivät hymyyn. "Tulihan se sieltä."

Vauhtiin päästyään Samatha ja Urho eivät  voineet enää pitää näppejään erossa toisistaan. Pian he olivat ottaneet itselleen huoneen Polskipisteen tiloissa sijaitsevasta majatalosta ja seisoivat siellä tuijottaen toisiaan rakastuneina.
Pian Samatha muisti lapset ja soitti lastenvahdille. Tämä lupasi vastentahtoisesti jäädä vahtimaan lapsia yöksi, mutta ottaisi kuulema kunnon bonuksen siitä hyvästä.

Kun Samathan ei enää tarvinnut murehtia lapsista, hän keskittyi vain Urhoon.

Se ilta meni rakkautta vannoen ja toistensa seurasta nauttien.

Epäilemättä.

-

Aamulla ensimmäisten auringonsäteiden tunkeutuessa sisään huoneeseen Urho raotti silmiään. Pikaisesti hän nousi sängystä ja ryhtyi etsimään vaatteitaan. Hän veti tutun raitapaitansa päänsä yli ja veti housut jalkaansa. Sitten hän jäi odottamaan Samathan heräämistä.

Onnellisena Urho katsoi kun Sam nousi silmiään hieroen sängystä ja ryhtyi pukemaan. Urhon katsellessa Samathaa hän tunsi jotain vielä voimakkaampaa kuin yleensä. Nyt on se hetki, Urho mietti hymyillen, en sitten hyväksy kieltävää vastausta.Samatha katsoi miestä kummastuneesti tämän irrottaessa kätensä Samin käsiltä.
"Odota hetki."

"Mitä ihmettä tämä nyt on?" Samatha kysyi Urhon laskeutuessa polvilleen Samin eteen.

Urhon posket punehtuivat kun musta samettinen rasia ei tahtonut pysyä hänen tärisevissä käsissään.

"Samatha Suffield, tuletko vaimokseni?" Urho kysyi avaten rasian josta paljastui kaunis timanttisormus. Samatha tuijotti vuoroin sormusta, vuoroin Urhoa täysin sanattomana.

"Tahdon, tulen, tulen", Samatha henkäili epämääräisesti.

Samathan selvittyä shokista hän hyökkäsi halaamaan miestä. "Voi luoja Urho, olet ihana!"
"Sinä olet", Urho vastasi sulkien onnellisena silmänsä.

Heti seuraavana päivänä Sam passitti sulhasensa stylistille uusimaan ilmettään. Urho värjäytti vaaleat hiuksensa lämpimän vaaleanruskeiksi ja leikkautti niihin lyhyemmän ja trendikkäämmän mallin. Vaatekertakin sai vihdoistaviimein uusiutua.
Toivuttuaan alkushokista mies alkoi pitää uudesta ulkonäöstään ja peilailikin itseään tavallista useammin jokaisesta kiiltävästä pinnasta.

Urhon muutettua taloon sai Samathakin välillä huokaista. Lapset rakastivat Urhoa ja tulivat tämän kanssa hyvin toimeen, kaikkien onneksi.
"Tule isin luo, Aron", Urho jutteli pojalle opettaessaan tätä kävelemään.

"Isin poika!" Urho huudahti Aronin kävellessä itse ensimmäiset metrinsä, "noin sitä pitää!"

Urhon saatua lapset nukkumaan Sam kiiruhti miehensä luo. "Toivottavasti tässä ei käy niinkuin viimeksi", Sam aloitti, "mutta minä olen raskaana!"
Samatha tunsi olonsa epämukavaksi odottaessaan Urhon reaktiota.

Ensin Urho näytti mietteliäältä, mutta lopulta nosti kätensä Samathan olalle.
"Sehän on … mahtavaa!" hän sitten sanoi. Samin suupielet nousivat pieneen hymyyn, "Oikeastiko?"
"Niin oikeasti, etten ole koskaan ole ollut oikeammassa. Paitsi tietenkin aina silloin, kun kerron rakastavani sinua. Ja silloin kun kosin sinua."

Pian Urho tahtoi jo päästä tunnustelemaan Samathan massua.
"Pitäisiköhän meidän pitää häät nyt, kun sinä vielä mahdut mekkoosi?" Urho kysyi leikkisästi. "Kiitos vaan", Samatha naurahti.

Seuraavalla hetkellä he kuitenkin päättivät järjestää häät heti huomenna. Vieraita tuskin pääsisi lyhyen varoitusajan takia montaa, mutta se ei ollut tärkeää. Ainakaan yhtä tärkeää kuin mekkoon mahtuminen.

Seuraavana päivänä Samatha ja Urho seisoivat Vonkale-kalammella pitäen toisiaan kädestä ja hymyillen hermostuneina. He olivat valinneet tämän hääpaikaksi, koska olivat tavanneet täällä ensimmäisen kerran sovitusti. Samatha oli välttämättä tahtonut vetää yllensä mustan häämekon väittäen, ettei mikään muu väri pukenut häntä. Urho ei jaksanut väittää vastaan itsepintaiselle Samille, mutta oli kuitenkin itse pukenut päällensä valkean takin välttääkseen hautajaisfiiliksen.

Onnellisina pariskunta tuijotti toisiaan.
"Olet niin kaunis", Urho sanoi irrottamatta katsettaan hetkeksikään Samathan kauniin vihreistä silmistä.
"Ja sinä olet, mmggh.." Samatha aloitti niellen kurkkuun nousevia mahanesteitä, "olet niin komea."
Mokoma raskaus, älä pistä minua oksentamaan omissa häissäni!

Lopulta vieraat olivat saapuneet ja hääseremonia voisi alkaa.
"Rakastan sinua", Sam kuiskasi Urholle irrottautuessaan tämän syleilystä viimeistä kertaa ennenkuin hänestä tulisi virallisesti Urhon vaimo.

Kuten pariskunta oli arvellut, vieraita ei ollut paikalla järisyttäviä määriä.
Riisiä heittävän vieraan Sam tunnisti Urhon entiseksi naapuriksi, Sorja Majuriksi. Samin poskille nousi hento puna hänen muistellessaan sitä, kuinka oli Majurien talon vessassa etsinyt raskaustestiä kaapeista. Onneksi Sorja näytti autuaan tietämättömältä siitä, joten Samathakin sai keskityttyä tärkeämpään - häihinsä.

Myös Urho huomasi kummallisen vieraan. Tai ei vieraassa mitään, mutta hän oli sijoittanut paikkansa hieman oudosti. Jermo Kaikuhan se siellä seisoi keskellä pusikkoa. "Etköhän sinä uskalla sieltä ihmisten ilmoillekin tulla", Urho huudahti miehelle naurahtaen.

"Noniin", Urho aloitti, "tahdotko sinä, Samatha Katherine Suffield, ottaa minut, Urho Kalevi Kintaan aviopuolisoksesi, rakastaa ylä- ja alamäessä ja niin edes päin?"

"Tahdon", Samatha vastasi hymyillen ja ojensi vasemman kätensä Urholle, joka pujotti nimettömään kauniin kultaisen sormuksen.

"Entä tahdotko sinä, Urho Kalevi Kinnas, ottaa minut, Samatha Katherine Suffieldin aviopuolisoksesi, rakastaa ja tukea ylä- ja alamäessä, olla minulle uskollinen ja elää kanssani loppuun asti?" Sam kysyi. Heitä hymyilytti se, ettei kumpikaan ollut varma kuinka kysymys kuului esittää, mutta myös se, että he tiesivät molemmat miten siihen vastattiin.

"Kyllä, ehdottomasti. Tai siis, tahdon!" Urho vastasi ottaen vastaan samankaltaisen sormuksen, kuin minkä oli äsken pujottanut Samin sormeen.

"Saanen suudella morsianta."

Iloisena rouva Suffield popsi pitopalvelun järjestämää ruokaa.
"Onneksi ei ruvettu itse kokkaamaan!" Samatha naurahti muistellen kaikkia käräyttämiään ruokia, "ei varmaan olisi montaa vierasta syömässä."

"Ainakin nyt on hyvää ruokaa", vieraat totesivat hymyssä suin.

*

Illalla oli aika vielä viettää kolminkertaiset syntymäpäiväjuhlat, kun kaikki talon lapset siirtyivät uuteen elämänvaiheeseen.
Tässä kuvassa kasvanut Aron, joka sai uudeksi luoteenpiirteekseen Kunnianhimoisen.

Adam puolestaan sai luonteenpiirteekseen Paljaan pinnan pelon.

Ja tässä vielä taaperoiän saavuttanut Arthur.

 -----------------------------------------------------------------------------------------

Anteeksi kamalasti toi Arthurin taaperokuvan mössöisyys, en tiedä mistä sekin taas johtuu. Mutta toivottavasti tykkäsitte osasta ja vielä toivottavampaa ois jos kommentoisitte jotain (: