sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Osa 03: Positiivisia ja negatiivisia vastauksia


Viikkojen kuluessa Samatha oli saanut maalauksillaan kasaan niin paljon simoleoneja, että hänellä oli varaa ostaa kansankaupasta käytetty kitara. Elämäntoiveensa täyttämiseksi hänen oli opeteltava kitaran soittoa, joten hän päätti vetäytyä rannalle rämpyttelemään.

Haaleana iltapäivänä Sam oli ajatellut, ettei rannalla varmastikaan olisi paljoa ihmisiä, mutta sai yllättyä kun muutama piknikkiläinen tuli kuuntelemaan hänen tapaillessa sointuja.
Illalla Samin oli määrä mennä illastamaan Urhon ja hänen kämppäkavereidensa luo, ja samalla hän oli päättänyt kertoa Urholle tunteistaan.


Vaikka Sam tosiaan oli menossa illalliselle, hän ei voinut kieltäytyä kun kiltinnäköinen mummo tarjosi hänelle hodarin. Ehkä olisi helpompi mennä paikalle jos ei kuitenkaan olisi kuolemannälkäinen. Samin noustessa viltiltä rouva toivotti Samathalle onnea silmää iskien.

"Onkohan se tämä? Jestas kun piti lähteä kävelemään!" Samatha mietti ison vaalean talon portaiden alla. Kelloaan vilkaistuaan Samatha totesi kaiken lisäksi olevansa toista tuntia ajoissa paikalla.

Painaessaan ovikelloa hän kuuli kellon soivan kumeasti varmastikin isossa aulassa. Samassa hän huomasi ovessa nimikyltin.
Majuri.
"Olisin toki voinut lukea sen ensin", Samatha mutisi ja toivoi ettei kukaan tulisi avaamaan ja hän ehtisi pakoon.


Turha toivo, Samatha. Herra Majuri saapui tuossa tuokiossa ovelle ja pyysi Samathan sisään. "Hauska tutustua, olen Pirkka", hän sanoi ojentaen kättään.
"Samatha."


"Minun ei itseasiassa pitänyt häiritä, olin etsimässä Urho Kinnasta, mutta satuinkin ilmeisesti väärään taloon", Samatha selitti Pirkalle, joka näytti mietteliäältä.

"Mikäli oikein muistan, herra Kinnas asuu tässä ihan naapurissa ystäviensä kanssa", Pirkka selitti.

Yht'äkkiä Samatha tunsi outoa poltetta mahassaan. "Voinko päästä käymään vessassa?" Samatha kysyi, muttei ehtinyt kuuntelemaan vastausta tuntiessaan karvaan mahanesteen nousevan kurkkussaan.

Vessa löytyi juuri ajoissa, ettei tarvinnut alkaa luuttuamaan toisten lattioita.
Mitä tämä nyt on?


Eikai…Eikai voisi olla mahdollista, että.. Ei. Minä muistaisin.
Ajatus Taavetista sai Samathan yökkäämään uudelleen.
Minä muistaisin.


Itkua tihrustaessaan Samatha sai hiukan ehkä huonon idean, jonka päätti toteuttaakin. Hän kyyristyi kylpyhuoneen kaapistoille ja alkoi etsimään.
Ja löysi etsimänsä.
Avaamaton raskaustesti, varmasti rouva Majurin.
Ostan sitten uuden.


Samatha sytytti kylpyhuoneeseen valot nähdäkseen tuloksen.
Tididii,
negatiivinen.
Se oli siis vain se kärähtänyt ruoka. Vaihteeksi. Onneksi.
Samatha huokaisi helpotuksesta ja pyyhki kyyneleet silmistään. Hänellä oli enää vartti aikaa illallisen alkuun.


Jännittynyt Samatha saapui viimein oikeaan osoitteeseen. Urho kertoi poikien olevan aikataulusta jäljessä, ja ehdotti näyttävänsä huoneensa Samathalle enne ruoan valmistumista. Sam suostui ilomielin. Siellä hän voisi viimein paljastaa tunteensa Urholle.

"Kuule Urho", Samatha aloitti epävarmasti.
Kakista ulos nyt, kerran se vain kirpaisee.
"Minä…"


"…pidän kovasti.."
Urho naurahti, "No, kyllä minäkin tästä pidän, vaikka huonekaluja pitäisi kyllä alkaa jo uusimaan. Nämä ovat ihan kivikautisia!"


"No, joo, mutta en minä sitä tarkoittanut", Samatha ähisi. Miehet!
"Hei, voidaanko puhua lisää vaikka ruokapöydässä, Lari ihan varmasti huusi meitä syömään", Urho sanoi ja kääntyi kohti ovea, "tulehan."


"Ei-voi-olla-totta!" Samatha sihisi. Samassa ovi kävi ja Jermo Kaiku astui huoneeseen. "Etkö aio tulla syömään?" Hän kysyi tarkastellen Samathan purkausta.

"Aion kyllä, piti vain venytellä hiukan, paikat jumissa", Sam vastasi.
Pitikö tuon Jermon vielä virnuilla siinä.
"Menossa jo!"


Tarjolla oli herkullista juustoa ja pastaa jota Samatha lappoi suuhunsa kovaa kyytiä. Menikö hänen mahdollisuutensa äsken? Olisiko hänen pitänyt vain huutaa Urhon perään? Vai saisiko hän kenties vielä uuden mahdollisuuden?
Ainakin ruoka on parempaa kuin minun tekemäni.


Urhon jo noustessa pöydästä Samatha yritti hymyillä Urholle kauniisti, tai niin kauniisti kuin hymyillä voi posket täynnä ruokaa. Ehkä Urho haluaisi vielä jutella hänen kanssaan kahden tänä iltana.
Tosin nyt ainakin Urho vain ilmoitti käyvänsä vaihtamassa rennommat vaatteet tuhdin aterian paisuttaman mahan takia.
Paisunut, joopajoo.


Kun kerran Urho meni vaihtamaan vaatteita, Samatha päätti auttaa tiskien kanssa. Puhdistettuaan astiat Sam huomasi Jermon seisovan hänen takanaan. "Herranenaika, sinä säikäytit minut!" Samatha sanoi, mutta alkoi kuitenkin nauraa Jermon hymyillessä suloisesti.
Ihan viattomasti sanoen, hän on ihan suloinen.


Samatha ja Jermo rupattelivat ja vitsailivat tovin jos toisenkin ja huomasivat tulevansa hyvin juttuun.

Yht'äkkiä Jermo kuitenkin alkoi flirttailla Samathalle, joka ei tiennyt pitäisikö perääntyä nyt vai viidestoista päivä.

"Äläpäs yritä mitään, olen kiinnostunut sinusta vain kaverimielessä. Mikä ihme teissä miehissä on kun sitä saa nykyään kaikille tolkuttaa", Sam sanoi katsellen Jermoa tutkivasti. "Älä yritä."

"Oletko varma?" Jermo kysyi astuen taas askelen kohti Samathaa.
"Olen aivan varma", Samatha vastasi nojautuen lähemmäs Jermon kasvoja korostaakseen viestiään.
Ovelle ilmestyneestä Urhosta tapahtuma kylläkin näytti ihan muulta kuin viattomalta jutustelulta. "Minun olisi pitänyt kertoa aikaisemmin", Urho huokaisi ja sai Samathan astumaan kauemmas Jermosta.


"Urho, älä käsitä väärin", Sam sanoi huuliaan mutristaen.

Tu-na-ri, tunaritunaritunari!

"Minun olisi pitänyt kertoa aiemmin, Samatha, että minä pidän sinusta. Paljon."
"Voi Urho!"
"Mutta olin hidas. Nyt sinulla on Jermo. En tahdo tulla väliinne jos olet onnellinen nyt."


"Hölmö! En minä pidä Jermosta, minä pidän sinusta!"

"..Mitä?"
"Olen pitänyt sinusta siitä lähtien kun saavuin Twinbrookiin ja tapasimme ensimmäistä kertaa", Samatha tunnusti. "Minä pidän sinusta. Sinustasinustasinusta ja vain sinusta!"


"Todellako? Anna anteeksi, että luulin sinun ja Jermon välillä olevan jotain. Olin kamalan mustasukkainen", Urho sanoi ja sieppasi Samathan syleilyynsä.

"Saat anteeksi, hassu."


* * *


Päiviä myöhemmin Samatha alkoi voida pahoin yhä useammin ja useammin. Nyt häntä ei tosin olisi haitannut, vaikka se olisi ollut lapsi, hänellähän oli asiat suht hyvin ja Urho varmasti auttaisi. Ja lapsi olisi Urhon, eikä kenenkään epämääräisen papparaisen.

Soittaessaan taas kitaraa pienen yleisön edessä Sam alkoi olla varma siitä, että tälläkertaa oli osunut oikeaan, vaatteet tuntuivat epämukavan kireiltä ja vatsassa pörräsi perhosten lisäksi varmasti jotain muutakin.

Ja oikeassahan hän olikin. Muutama hänen äskeisestä yleisöstään onnitteli tätä, ja pian kaikki olivat lähteneet arvellessaan, ettei Sam jaksaisi soittaa enempää tänä iltana.

"Hei Twinbrook, hei Riverview, minusta tulee äiti! Minä olen onnellinen! Onneellineeen!" Samatha huhuili järvelle kaiun toistaessa samaa.

Noustessaan esplanadin portaita takaisin katutasolle Samatha päätti käydä kertomassa ilouutiset vielä Urhollekin, tästähän tulisi sentään isä.

Paras ilahtua.

Samatha raapi hermostuneena niskaansa, huomaisikohan Urho mitään?

"Hei, Samatha! Todella mukava nähdä, meillä on juuri ruoka pöydässä, liity toki seuraan!"

Täällä ei sitten vissiin muuta syödäkään kuin juustoa ja pastaa, Samatha ajatteli ja lappoi ruokaa suuhunsa. Häntä ahdisti Jermon pistävä tuijotus, mutta yritti olla välittämättä siitä.

"Urho, minulla olisi asiaa", Samatha ilmoitti ja katsoi miestä merkitsevästi, "jos sopii."

"Arvaa mitä, Urho, meille tulee vauva!"

"No, sano jotain!"
"Minä en, ehm, en tiedä. En todellakaan tiedä mitä sanoa."
Samatha puristi sormiaan kämmeneensä. "Mitä sinä tarkoitat?"


"Yritätkö sinä sanoa jotain? Että et halua lasta? Vai onko tässä kyse minusta, minunko lastani sinä et tahdo?!" Samatha kiukustui.
"Anna minulle aikaa", Urho pyysi. Hän näki Samathan poskia pitkin vierivät kyyneleet, muttei osannut sanoa mitään järkevää.
"Sinun aikasi taisi juuri loppua", Samatha tiuskaisi tahtomattaan.
Urho kääntyi pois huultaan purren.


Samatha sulki silmänsä ja antoi kuumien kyynelten valua poskiaan pitkin ja tippua sitten paidalle. 
Olisihan se pitänyt arvata. Olisihan?
"Kiitos vain ruoasta!" hän huudahti vielä ennenkuin lähti kohti ulko-ovea.


Kuukaudet kuluivat, samanlaisia päiviä toisensa perään. Samatha maalasi ja mietti Urhoa, joka ilta hän kyynel silmäkulmassa valitsi Urhon numeron puhelimeensa, hipoi vihreää luuria, mutta silti sulki puhelimen ja heitti sen lattialle.
Hän oli tähän mennessä hän oli saanut jo pienen hökkelin rakennettua ja sai nukkua yönsä sisätiloissa.
Eräänä kauniina päivänä Samatha oli juuri tullut kotiin pieneltä kävelyretkeltään kun hän tunsi supistuksia alavatsassaan.
Nytkö se tulee?


Samassa meni lapsivesi ja Samatha tyytyi vain puhisemaan tuskissaan. Puhelin oli sisällä, eikä hän todellakaan ajatellut synnyttää tässä näin, pihassa, tien vieressä.
Onneksi naapurintyttö huomasi tilanteen ja soitti taksin paikalle.


"Onko isä tulossa?" taksikuski kysyi Samathalta.
"No ei ole, aja nyt vain sinne sairaalalle!" Sam vastasi tuskaisena.


Illan hämärtyessä Samatha pääsi lähtemään sairaalasta, pitkän ja raskaan synnytyksen jälkeen, mutta mikä parasta, hänen omien esikoistensa kanssa.


Aron
• Sikeäuninen
• Ystävällinen


Adam
• Yksinäinen susi
• Herkkäuninen

5 kommenttia:

  1. Vuodatukseen tulleet kommentit:

    "BANSSU KIRJOITTI 18.09.2010 - 09:43
    Hyvä osa taas kerran :) Kauheen surullista taas kun Urho ja Samatha erosi :/ En nyt oikein keksi mitään järkevää kommentoitavaa, mutta.. niin.

    PUTUKKA KIRJOITTI 18.09.2010 - 15:12
    Voi ei miten äkkipikainen Samatha on, vielä niin nuori ja höpsö :D Ihanaa kuitenkin, että sai suloiset kaksospojat!

    Nauroin tälle kohdalle muutaman tovin:
    "Aion kyllä, piti vain venytellä hiukan, paikat jumissa", Sam vastasi.

    RADIOACTIVE KIRJOITTI 19.09.2010 - 01:45
    Voi, toivottavasti Sam ja Urho sais vielä sovittua. Niillä oli suhde vielä niin alkuvaiheessa, siitä vois tulla vielä jotain. Varsinkin nyt kun Samatha hoitaa yksinään kahta pientä lasta, apu olis varmasti tervetullutta. :)

    Täsä oli tosiaan monta kohtaa, jotka sai hymyilemään. En niitä nyt ala listaamaan, mut sanon vaan, et tykkään tosi paljon sun tyylistä kirjottaa!

    Ja toi raskaustesti-kohta oli tosi hyvä! Mulla ainakin oli ihan sydän kurkussa, et ei kai vaan tule pikku-Taavetteja sukuun. :D


    AURORA KIRJOITTI 15.11.2010 - 20:03
    Aika aikasin tosiaan tuli noi vauvelin maailmaan :D Olis ollu kiva jos Samathalla olis ollu se iso vauvamaha ois tuonu vähä tunnelmaa tohon kun nyt se synnytti lättämasuna mut muuten oli kyllä kiva! :)"

    VastaaPoista
  2. Ja kaikkia kiitän kommenteista, vähän myöhään, mutta kuitenkin :D
    Aurora: Mulla ei ollu oikein kuvia tolta Samathan raskausajalta, niin siksi toi synnytys tuli vähän pikaan :s Ja mua ittee häikkää toi lättämaha kanssa, mutta tossa asussa ei vauvamaha näkynyt ollenkaan D:

    VastaaPoista
  3. en tykkää yhtään :S

    VastaaPoista
  4. Anonyymi: Sun onneksi ei ole pakko lukea jos ei tykkää :)

    VastaaPoista