Osa 07: Pikkuriitoja

Syntymäpäiviä Suffieldien taloudessa vietettiin nykyään yksi toisensa perään, toisinaan kaksikin kerralla. Tänä iltana perheen esikoisten oli aika siirtyä teini-ikään, sen iloihin ja suruihin sekä lukion ja uusien ihmissuhteiden tuomiin haasteisiin.

Ensimmäisenä kaksospojista kakun eteen sai luvan astua Aron. Poika ei kauaa miettinyt toivettaan ennenkuin kumartui kakun ylle puhaltamaan kynttilöistä liekit sammuksiin.
Haluan löytää jonkun mukavan tytön. Vaikka koulusta.

Jännittyneenä omasta vuorostaan Adam nousi jakkaralla työtason eteen. Samatha kävi sytyttämässä kynttilät uudelleen Adamia varten, mutta poika epäröi vielä hetken antaen steariinin valua pitkin kynttilän vartta uhkaavasti kohti kakkua.

Vanhempiensa ja nuoremman veljensä hurratessa Adamkin vihdoin rohkastui puhaltamaan kynttilät ja jättämään lapsuuden ajat. Myös Angela huusi kannustusta veljelleen, siansaksaksi ehkä, mutta kuitenkin.
Minä toivon, että perheeni pystyisi saamaan kokoon lisää rahaa talomme rakennusta varten.

"Voi Aron, sinähän olet jo iso poika! Melkein jo yhtä vanha kuin minä!" Urho huudahti innoissaan. "Joo justii", Aron vastasi katsoen kummaksuen isänsä innostusta. "Minulla on teille pojille lahjakin", Urho jatkoi katsoen sitten nopeasti kelloaan, "kunhan olette nopeita!"
"Ja mitähän se mahtaa olla?" Aron kysyi.
"Liput Laamat vs. Alpakat -otteluun, tietenkin! Puolen tunnin päähän itseasiassa, joten menehän hakemaan veljesi, minne hän ikinä ehtikään livahtaa", Urho vastasi hymyillen leveintä hymyään.

"Kiitos isä", Aron kiitti aidosti kiitollisena ja halasi isäänsä. "Eipä kestä, poikani, eipä kestä."

Taksista päästyään pojat juoksivat stadionille niin kovaa kuin pääsivät. "Viisi minuuttia vielä", Adam puuskutti päästessään sisälle ja rojahti penkille istumaan. "Voi juku, ehdittiin kuitenkin", Aron sanoi lähes yhtä hengästyneenä kuin veljensä ja pistäytyi vielä ennen ottelun alkua myymälän puolella ostamassa limonadit itselleen ja veljelleen.

Ottelu päättyi tiukasti Alpakoitten hyväksi, mikä sai pojat hieman harmistumaan, olivathan he molemmat kannustaneet Laamoja. "Ensi kerralla Laamat kyllä voittavat!" Aron julisti ja sai Adaminkin paremmalle tuulelle, "jep, oikeassa olet."

Pojat jäivät vielä juttelemaan stadionin pihaan kaikesta mitä mieleen vain sattui juolahtamaan. "O-ou", Adam sanoi sitten, "lukio alkaa ylihuomenna!" "Ehkei se ole niin kamalaa", Aron vastasi mietteliäänä, "siellä on varmasti paljon sieviä tyttöjä", hän lisäsi ja iski silmää veljelleen.

Ilta alkoi hämärtyä ja kotipuolessa odotti huolestunut Samatha maalaamassa. "Jos niille on sattunut jotain", nainen mutisi sutiessaan väriä maalausalustalle. "Hei, ensimmäinen lauantai-ilta teini-ikäisenä, kai sitä saa vähän viipyä", ministereot ulos kantanut Urho huohotti treenaten samalla. "Kai niin", Samatha huokaisi. Samassa etupihan valaisi taksin ajovalot. "Kotona ollaan!" kuului Aronin iloinen huuto ja samassa molemmat pojat olivat jo kiiruhtaneet sisälle.
"Mitäs minä sanoin", Urho sanoi hymyillen.

"Hei Arthur ja Angela!" Aron huikkasi sisaruksilleen suunnatessaan kohti sänkyään. "Olkaa sitten hiljaa, minä menen nukkumaan", poika jatkoi heittäessään arkivaatteensa sängyn alle ja veti sitten pyjaman päälleen. "Hyvää yötä!"

Adam sen sijaan vaelsi jääkaapille ja otti palan syntymäpäiväkakkua jonka jämät oli kaappiin säilötty. "Juku että on nälkä", hän sanoi itsekseen.

Seuraavana päivänä Aron oli noussut jo aikaisin ja päätti auttaa vanhempiaan huolehtimalla pikkusiskostaan. Samatha oli vielä nukkumassa ja Urho lähtenyt kaupungille töitä metsästämään. Aron nosti tytön kehdostaan ja silitti tämän hiuksia kun huomasi kännykkänsä piippaavan muistutusääntä - Angelan syntymäpäivä!

"Siskotytsyllä onkin tänään synttäripäivä!" Aron hihkaisi siskolleen, joka naurahti iloisesti.
"Pitäisiköhän meidän viettää niitä heti, mitäs sanot?" Aron kysyi ja sai iloisen vastauksen: "jooo!"

"Okei sitten", Aron hihkaisi ja laski Angelan lattialle. "Hyvää syntymäpäivää, sisko", hän sanoi sitten ja suikkasi suukon Angelan otsalle.

Angelasta tuli oikein sievä pikkuneiti ja hän sai kolmanneksi luonteenpiirteekseen kaikesta kiinnostuneen.

"No? Miltä tuntuu?" Aron intosi, "onko hauskaa olla jo lapsi?"

"Rauhoitu nyt, ihan tavalliselta tuntuu! Paitsi jännittää, kun huomenna pitäisi uskaltaa mennä kouluun", Angela vastasi naurahtaen. "Olet ihan hölmö, Aron!"

"Voi olla niin", Aron sanoi, "mutta sen tiedän, että koulua ei kannata jännätä. Usko pois, löydät sieltä heti uusia ystäviä. Ja kuka tietää, ehkä ehdit ihastuakin johonkuhun!" hän lisäsi silmää iskien. "Ole hiljaa!" Angela tiuskaisi, vaikka mielessään mietti, voisiko niinkin ehkä käydä.

Illan tullen Angela pääsi kokeilemaan uutta sänkyään johon oli käynyt Samathan kanssa ostamassa sopivan väriset lakanat lempivärinsä mukaan. "Hyvää yötä Pupunen", tyttö sanoi pehmonallelleen ja veti peiton päällensä - huomenna olisi ensimmäinen koulupäivä joten nyt oli nukuttava.

Aamutunteina Angela heräili ärsyttävään puheenääneen sänkynsä vieressä. Väsyneenä tyttö availi silmiään ja nousi istumaan.
"Arthur!"

"Mitä sinä oikein kuvittelet tekeväsi!" Angela huudahti veljelleen, "irti Pupusesta!"
"Ei tarvitse huutaa" Arthur vastasi hätääntyneenä, "en minä mitään pahaa tarkoittanut!"

"Ja nyt, pistä Pupunen takaisin siihen mistä otit sen!" Angela käskytti.
"Joojoo", kuului Arthurin hiljainen vastaus kun hän laski pehmolelun lattialle ja lähti laahustamaan muualle.
"Arthur!"

"Miksi Pupunen on väärin päin?" Angela huusi veljensä perään ja sai tämän kääntymään takaisin.

"Anteeeeksi", Arthur huokaisi alistuvaisena ja siirsi Pupusen oikein päin. "Jokohan neidille kelpaa."

Ensimmäisestä koulupäivästään selvittyään Angela olisi tahtonut mennä kertomaan Aronille kuinka oikeassa hän oli ollut (ainakin uusien kavereiden suhteen, ihastuksista hän ei myönnä mitään), mutta koska veli oli jäänyt kaupungille pyörimään tyttö riensi Urhon luo. "Isä hei", Angela aloitti, "etkö sinä olekin aika hyvä kuntoilemaan?" Urho katsoi tytärtään mietteliäästi. "No, miten sen nyt ottaa. Kuinka niin?"

"Ajattelin, että tulevan palonaisen on osattava urheilua, että ehkä sinä voit opettaa minulle jotain?" Angela kysyi ja katsoi isäänsä anovasti.
"Vai, että palonainen", Urho naurahti, "ehkä minä voin jotain neuvoa."

Vaihdettuaan urheiluvaatteet kaksikko siirtyi stereoiden eteen ja Urho valitsi tahdikkaan musiikin soimaan. "Viisi venytystä ensin näin, sitten toiset viisi toisella kädellä", Urho opasti, "ja sen jälkeen vielä kymmenen x-hyppyä!"

"Jokos me oltaisiin kohta urheiltu tarpeeksi?" Angela kysyi väsyneenä. "Ei kai palonaisenkaan tarvitse heti kaikkia hyppyjä jaksaa, eihän?"
"No, eiköhän me voida sitten lopetella", Urho sanoi. "Mutta sinä menet kyllä suoraa päätä suihkuun, haisuli!"

"Epäilemättä."

Kellariin suihkun luo päästyään Angela oli avaamassa takkiaan kun kuuli veljensä äänen takaansa. "Olit tosi hyvä urheilussa!" Arthur totesi iloisena. Angela kääntyi pojan suuntaan ja tiuskaisi: "Kiitos vaan, mutta voisitko häipyä sillä minä olen menossa suihkuun?"
"Anteeksi, taas."

Suihkusta tultuaan Angela törmäsi toiseen isoveljeensä - hieman epämukavissa merkeissä tosin.
"Ei voi olla totta", Angela huokaisi Adamin laskiessa alleen hänen silmiensä edessä.

"Miehet!"

Noustuaan takaisin ylös kellarista Arthuria odotti yllätys - tällä kertaa iloinen sellainen. "Hyvää syntymäpäivää rakas!" Samatha huusi. "Oho, vau!" Arthur sai sanotuksi, "joko minustakin tulee teini?" "Jep, iso poika!" Urho sanoi iloisesti.
"Onnea vaan minunkin puolestani", paikalle kutsuttu Marko naapurista sanoi.

Arthur sai uudeksi luonteenpiirteekseen bilehileen.

Sisällä olevasta hälystä häiriintynyt Adam päätti lähteä pihaan harjoittelemaan maalausta. Pian hän kuitenkin sai huomata, ettei ollut täälläkään yksin. Pojan huulille kuitenkin nousi pieni hymy hänen huomatessaan veljensä saaneen vieraan.

"Onko Marko täällä? Äiti käski hakea hänet kotiin jonkun synttäreiltä täältä", Aronin luokkatoveri ja ihastuksen kohde Paula kysyi. "Siellä se sisällä on", Aron vastasi ja hymyili tytölle ujosti.

Jo erittäin pian tunnelma nuorenparin välillä oli tiivistynyt huomattavasti joten Adam päätti keskittyä vain maalaukseensa, ei veljensä tirkistelyyn. Vaikka mieli kuinka teki.

Rohkaistuttuaan tarpeeksi Aron päätti kumartua Paulan suuntaan suudellakseen tätä ensimmäistä kertaa. Kaikki meni hyvin, kunnes viime hetkellä Paula väisti. "Odota, mikä tuo ääni on?" hän sitten kysyi.

"Mit--"